10/04/2013

Ihana perhe


Oon tässä nyt viikon sairastellut ja salit on ollu jäissä. En muistanukkaan että miltä tuntuu kun pää on ajatuksien sijaan täynnä räkää. Vieläkö asutaan hissittömän kerrostalon kolmannessa kerroksessa nii pelkkä portaiden käveleminen on meinannut viedä hengen. Pojat juossu eestä käsin yläkertaan huutelleen kuinka äiti on niin hidas ja meikä laahustaa perässä sillee :

ENSAA___HAPPIAA__NGGGHHHHHFF___OOTTAKAAÄÄÄTSHIU__PÄRSKIS. 
Fuck.

Nyt alakaa jo pikku hiliaa helepottaan ja oon täynnä energiaa! Itteasiassa pääsen salile vasta tännää illalla, mutta päätin silti pistää reenikamppeet valmiiksi päälle ( kellohan ei oo ees 12 vielä ) ;DDDDD Nyt sitte istun täsä konneella ja näytän lähinnä idiootilta.







Joskus mulla tullee aivan hulluja ideoita, että voitas olla sellainen ihanan idyllinen perhe joka käyskentelee rauhassa puistossa ja lapset tulisi kiltisti perässä. Käveltäis hellun kans käsi kädessä ja näpsäistäs ihana pusukuva jostain puistonpenkiltä! Voitais lasten kanssa yhdessä tutkia syksyisiä lehtiä ja ihastella ruskaista maisemaa puistossa. Näinhän mekin yritettiin tehdä. Niin, että miksikä se ajatus on aivan hullu? Koska meijän tapauksessa kaikki menee yleensä aivan päin vittua.





Ensinnäkin suoraan tarhasta puistoon revityt lapset olivat unohtaneet käydä vessassa. Sittenkö saimme auton parkkeerattua puiston lähelle ja oltiin kävelty jonkinmoine matka niin pienenpi jätkä huomaakin että PASKATTAA. Heleppohan se olis poika pissattaa johonki puskan taakse, mutta minkähänlaisia ilimeitä oltas kerätty puskakyykkypaskalla? Niin ja tietenkin se, että jätkät protestoivat HYVIN vahvasti sitä, että jouduttiin kääntymään takaisin. Nooan perinteiset maahan heittäytymiset ja siihen ne kaikuvat kiljumishuudot että: "MÄÄÄÄ VIHHAAAN SUA ÄITI!!" Yritäppä siinä hermostumatta selittää kohta 4-vuotiaalle, että MEIDÄN ON __PAKKO__ KÄÄNTYÄ KOSKA SINUN PITÄÄ PÄÄSTÄ VESSAAN. Ei onnistu ja meikälä oli rään lisäksi päässä pelkästään nyrkkiraudan kuvia. Se siitä vitun idyllistä. Nooooh, jotenkin kummasti selvittiin vessareissulle ja sieltä takaisin puistoon.




Selvittiin siis puistoon asti. Hermot jo valmiiksi riekaleina. Luulin, että olisin voinut istua rauhassa penkillä ja kattoa kun pojat riehuvat ittensä uuvuksiin tuossa ^ hirvityksessä, mutta toisin kävi. Katsokaas kun mun jätkät on niin saatanan onnettomuusalttiita eikä niillä tunnu olevan minkäänlaista itsesuojeluvaistoa. Hyvästi rauhassa istuskelu! Saatiin pelätä koko ajan että milloin on jonpikunpi naamallaan keskellä pelikenttää tai kylykiluut paskana epäonnistuneen liuku__mäki __ländäyksen jälkeen.






Onneksi Ainolanpuistossa oli nuita vähemmän vaarallisia juttuja kuten nuo soittimet ja helluspari kerkesi hätäisesti ottaa sen suunnitellun pusukuvan. Se tietenkin epäonnistui surkeasti kun kuvassa ei näy muutako kaks punaista nokkaa, rohtunut huuli ja allekirjoittaneen takkuuntuneet kolme hiusta. ENS KERRALLA SITTE MRRRRRRR.




KOTIIN JA VAUHILA. 
Oli kyllä niin kiva reissu, ettei varmasti tulla tekemään samanlaista vitun pitkään aikaan. 


2 kommenttia:

Kristina kirjoitti...

Ihan vinkkinä vaa ni ainolanpuistossa on vessa tossa piparkakkutalossa! :)

Ouss kirjoitti...

Missä piparkakkutalossa? Siinä yhen rakennuksen kyliesä oli kyllä iso kyltti että WC, mutta ovet lukittuna! :(