6/13/2011

Best of9.



Warning: This text contains the brutal reality of labor.  




16.06.2008
Minusta tuli äiti.








13.06 syntyi meidän poika kiireellisellä sektiolla.

2580g ja pituutta 47cm<3  (rv 34+4)

Pääsin juuri sairaalasta kotiin, vauva on Oyssissa, mutta kaikki on hyvin!

Kiitän kaikkia onnitelleita! :)







17.06.2008
Synnytyskertomus


Torstaina kuuden aikoihin illalla meni maha todella painavan tuntuiseksi ja selkää alkoi jomotteleen. Selkä oli reistaillu muutenki,jote en siitä mitään ajatellu. Pekka koitti helpottaa oloa ja hiero selkää,mutta jomotus vain paheni. Koitin verrytellä ja kävellä hiukan,mutta ei siitä mitään tullu. Välillä jomotus muuttui polttelevaksi ja alamahallakin tuntui kovotusta. Seittemältä kivut alko kunnolla häiritteen, kun ei voinu paikoillaan olla hetkeäkään. Päätettiin lähtä Haukiputaalle varalta, että jos lähtö tulee nii voi jättää koirat sinne hoitoon.

Automatka Iistä Haukiputaalle oli tuskaa. Tunsin jokaikisen kuopan ja kiven mitä tiellä oli. Pekkakin alko jo hermostumaan kun puhaltelin ja ähkin siinä vieressä. Haukiputaalle päästiin ja soitettiin Oyssiin. Käskivät ottaa särkylääkettä ja juoda litran vettä, jos kahden tunnin päästä olo on sama, pitää tulla näytille. Mietin vain,että en jaksa odottaa yhtään enää, missään ei ollut hyvä. Oksentelin vain.Kahdeksan jälkeen lähettiin Oyssiin. Samointein laittoivat käyrille, ja supistuksia piirtyi 3-4minuutin välein. Kipuni eivät loppuneet supistusten loppuessa. Selässä ja mahassa oli JATKUVA kipu. Osittain viiltelevän/vihlovan tuntuista särkyä ja jomotusta. Supistukset tulivat tuon kivun päälle, tehden vain kipuhuipun,mutta missään vaiheessa ei ollut kivutonta hetkeä. 

Kohdunsuun tilanne tarkistettiin, paikat epäkypsät ja kiinni. Vauvan painoarvioksi saatiin vajaa 2,7kg. Sanoivat synnytyksen olevan alkutekijöissään, joten laittoivat lihakseen jonkun piikin auttamaan kivuissa. Sen jälkeen siirryttiin tarkkailuhuoneeseen.Pekka alkoi olla jo ihan paniikissa,kun ei voinu auttaa eikä ottaa osaa kivuista itselleen. Pyörin siinä tarkkailuhuoneen sängyllä kun mikään ei passannut. Oksensin kaiken minkä hoitajat laittoivat juomaan. Pikkuhiljaa alkoi se piikki vaikuttamaan, ja sain unta n.15minuuttia. Pekkakin sai nukuttua siinä vaiheessa. Heräsin taas jomotukseen mikä vain paheni. Soitin kelloa, ja hoitaja tuli. Piti ilostuttaa lääkäriä kusinäytteellä, mistä ilmeni tulehdus(ompa ylläri,eipä ollutkaan ku tyyliin kymmenes kerta koko raskauden aikana). 

Kahdentoista aikoihin yöllä tarkastettiin munuaiset ultralla. Että jos tulehdus olisi sinne levinnyt ja aiheuttaisi supistuksesta johtumattomat kivut. Munuaiset oli kunnossa.Kohdunsuun tilanne tarkistettiin uudelleen..paikat edelleen epäkypsät ja kiinni. Sain uudelleen lihakseen laitettavan piikin,mutta se aiheutti vain sydämentykytyksiä. Hoitaja tuli sanomaan vähän ajan päästä, että lääke oli eri ku viimeksi.. "kokeillaan eri vaihtoehtoja". Siinä vaiheessa aloin olemaan jo niin sekaisin kivuista että puhuminenkin vaikeutui. Ulisin ja vinguin siinä sairaalapedillä.Hoin koko ajan että " EI ENÄÄ IKINÄ,EI ENÄÄ IKINÄ,EI ENÄÄ IKINÄ ".Minut siirrettiin synnytyssaliin ja laitettiin epiduraali. Sen laittaminen sattui niin saatanasti,mutta mitään vaikutusta sillä ei ollut. Lääkärit eivät löytäneet syytä, miksi minuun sattui koko ajan,eikä vain supistusten aikana. Kivut olivat sietämättömän suuret koko ajan, ja sitten kun vielä supisteli siihen päälle. Neljän aikoihin aamusta tarkistettiin viimeisen kerran kohdunsuun tilanne, eikä mitään muutosta. Usko loppui ja huusin lääkäreille että " repikää se vain pois sieltä,ottakaa se pois, en jaksa enää ". Kukaan ei osannut sanoa miksi ei ollut taukoa supistuksen jälkeen.               



 N. 04:30 aikoihin lääkäri tuli sanomaan, että nyt päädytään kiireelliseen sektioon. Siinä vaiheessa märisin helpotuksesta. Jotain tapahtuisi. Viideltä siirryttiin leikkaussaliin ja sain spinaalipuudutuksen. Kivut hävisi. Kello 05:21, kuului sermin takaa vauvan itkua. Minusta tuli äiti. Mieslääkäri tuli vilauttamaan poikaa minulle ja pyysi tuoreen isän mukanansa lasten teholle. Nukahdin leikkauspöydälle. 11 tuntia kestäneet kestojomotukset/kivut/säryt/supistukset jäivät siihen leikkauspöydälle. Istukasta eikä mistään muustakaan löytynyt repeämiä,eikä mitään syytä supistusten lisäksi tuntuneelle tuskalle ollut.









Meijän jäbä on 3v!  
  
Äitin SUURI rakkavus.

10 kommenttia:

Suvi kirjoitti...

Voi sissos mitä oot saanu kärsiä!

Itku tuli "Kello 05:21, kuului sermin takaa vauvan itkua. Minusta tuli äiti." tossa kohdassa heti. NYYYYH! :')

Ihana poika ja onnea vielä tätäkin kautta :)

Sanna kirjoitti...

Voih, onnea pojallesi!

Ei ihan helpoimmasta päästä herran syntymä.

Elli kirjoitti...

Onneksi olkoon aipalle synnytyssaavutuksista ja kolmivuotiaalle synttarirutistukset!

Ouss kirjoitti...

Eekku kiittää! "Kirjoita sinne että haluan autoja.." :DDD tv.Elia

Kiki kirjoitti...

Jaa-a, taijan miettiä sitteki kaks kertaa mihin olen ryhtymässä ;D

Hurja on kyllä ollu synnytys...

Janska kirjoitti...

kylymät värreet tuli! palijon onnia ja autoja eekulle! :)

Ouss kirjoitti...

Kiki: No mutta lohuttauvu sillä että tuo oli todella todella harvinainen synnytys. Ihan jo siitäkin syystä ETTÄ EI OLLU SYYTÄ MIKSI SATTU. :D

Janska: Auto saatu ja synttäripoju paukuttaa tzetoja jo ottaan tuolla makkarissa :)

Satu kirjoitti...

ÄÄäks. Mäkin olen kokenut kiireellisen sektion rv 29+1. Jotenkin niin kosketti kirjoituksesi -erilainen, mutta samanlainen.

Onnea!

Ouss kirjoitti...

Kiinnostaisi kyllä kuulla miksi kohdallasi päädyttiin sektioon.

MUTTA TÄNKS! :))

AnnaRilla kirjoitti...

oi että... niin erilainen kokemus kun meikäläisen ei sattunut kun pari kirosanaa, ja helposti ja nopeasti ja oho tässä se nyt on, hyvä että kerittiin sairaalalle.
kummasti tirisyttää tämmöset jutut... taitaa olla tuon uuden tulijan vika.