4/01/2011

Kysmys.


?


Olemme Pekan kanssa päätyneet pikkuiseen liemeen. Päätin kysästä Teiltä ihanat lukijat, miten itse toimisitte! Elikkä rakkaat kanssanaurajani! Jos kehtaisitte sen verta käyttää arvokasta aikaanne vastaamaan kysymykseen joka kuuluu näin: " Pitääkö tatuoinnin laittamisesta (itselleen) keskustella/kysyä lupaa puolisolta? "

Oma mielipiteeni on että ei tarvitse lupia kysellä, mutta mitenkä Te sokeriset blogiystäväni ajattelette? Voittako kertua sitten vastauksen yhteyteen oman suhdestatuksenne, koska eräs nahkiainen niin vaatii. 


34 kommenttia:

Laura kirjoitti...

No ei pijä. Ja meikähän on tunnetusti ihan sinkle.

Anonyymi kirjoitti...

Ei tarvitse lupaa kysyä, mutta ois ihan jees keskustella aiheesta ensin. Keskusteluksi tosin riittää, että kertoo päättäneensä ottaa tatuoinnin :D Itse elän kihlattuni kanssa avoliitossa.

Ja koska tämä on mun ensimmäinen kommenttini sulle, on pakko kehua hieman. Sun blogisi on aivan mahtava ja saa mut aina hymyilemään :)

Suvi kirjoitti...

No ei pidä, ei se kroppa toisen omaisuutta ole.

Nii ja ihan kihloissa ollaan, vaikka tuskin alttarille koskaan pääsen ;D

Janska kirjoitti...

sinkkuna sanosin että pittää keskustella muttei luppaa kysellä.

Elli kirjoitti...

Mina voin tuoda tahan tammottista parisuhdenakokulmaa ja sanon etta ei kylla tarvi lupaa kysya. Toki jos toisen mielipidetta ja makua arvostaap niin voi kysya milipidetta ideasta mutta lupia ei kylla tarvi kysella!

jarna kirjoitti...

Minusta pitää, status pariutunut.

MrsAgatha kirjoitti...

Naimisissa oleva vastaa että ei tarvi. Tosin itse varmaan kysyisin miehen mielipidettä tulevasta kuvasta mutta ei se mielipide suoranaisesti vaikuttaisi siihen minkä kuvan otan.

Lissu kirjoitti...

Itehän en kysyis lupaa... MUTTA olen kehittäny semmosen säännön että täytyy edes keskustella asiasta, ettei ihan yllätyksenä tulis sitten jonaki kirkkaana päivänä ku kaveri tulee pillu ottaan kaiverrettuna kotia :D

Sanna kirjoitti...

En mä ainakaan oo kysyny. Ihan vaan kertonut että aion ottaa tatskan ja kertonut mimmosen. Eikä tuo oo vastaan pistäny. Nii.

Anonyymi kirjoitti...

No ei tarvitse. Mutta munki mielestä olis ihan reilua kysyä toisen mielipidettä :)
-Madde

Anonyymi kirjoitti...

Ei suoranaista lupaa minun mielestä, mutta keskustella vois. Oma siippani meinas ottaa yhen tatskan, joka minusta oli tosi naurettava. Se ei sitte ottanu sitä, ja vuosi myöhemmin sano itekki, että onneksi ei ottanu, olis alkanu kaduttamaan. :) Ollaan naimisissa.

-Inga

Anonyymi kirjoitti...

Mun mielestä asiasta vois keskustella ensin, muttei lupaa tarvii anoa :) Olemme kihloissa ja menossa naimisiin syksyllä..

Sun blogi on aina päivän piristys! Kiitos!

Anonyymi kirjoitti...

Kihlautunut on sitä mieltä, että lupaa ei tarvi kysyä, mutta vois näyttää millasen tatskan meinaa ottaa. Mutta toiki on vähän paha, jos mie olisin ottamassa, ja ukko sanois että törkee, älä ota, niin munhan olis sitten pakko ottaa se, ihan vaan tommosen kommentin takia :O?!?! :)

-Kiira

Ps. En oo vastarannankiiski tms.

Adelie kirjoitti...

Lupaa ei tartte kysyä, mutta mielipidettä ehkä kannattais kysyä. ;)
Suhdestatus: avoliitossa. :D

Anonyymi kirjoitti...

Munkaan mielestä varsinaista lupaa ei tartte kysyä, mutta keskustella vois. Jos mies haluais jonku rimpsan yhtäkkiä tatuoida johonki, niin ois musta kiva vähän raatailla siittä ensin. =) Ja me ollaan naimisissa.

Anonyymi kirjoitti...

Ei pidä!

Toki asiasta voi keskustella, mutta loppujen lopuksi päätöksen on oltava sen joka sitä on hankkimassa. En voisi kuvitellakaan, että joku muu päättäisi mun puolesta mitä mun kehoon tulee tai ei tule. :)

AnnaRilla kirjoitti...

tää vaimokki sanoo että tekee just niinkun tuntuu... itsehän keskustelen aina kaikesta miehen kyllästymiseen asti, se toinen ei sitten muista keskustella oikein mistään :D
mutta lupia ei kukaan toiselta tarvi ratkaisuihinsa itsensä suhteen.

anana kirjoitti...

Hmm, ei kai aikuisten parisuhteessa niinkään lupaa kysytä. Mutta kyllä asiasta pitää voida keskustella. Oma mieheni ei pidä tatuoinneista. Mutta hänelle on "ihan sama2, kunhan ne eivät ole hänessä. Minulla on ;) Ja toinen tulossa.

anana kirjoitti...

Ainiin, kihloissa, 12 vuotta, noin, muistaakseni.

Sanna kirjoitti...

Keskustelisin ehkä, mutta en lupaa kysyisi. Naimisissa olen ja ottaisin kyllä tatuoinnin, jos niin haluaisin :)

Ouss kirjoitti...

Samoilla linjoilla teijän kanssa! Vaikka aluksi olin kyllä sitä mieltä ettei mun tarvitte asiasta edes keskustella. Oma on kehoni ja teen mitä tahdon sillä. Mutta mieheni ei vain oikein tykkää tatuoinneista ja ehkä vähän järkyttyi nuitten ensimmäisten "isosta" koosta. Sen vuoksi oli lyömässä heti stopin mun kolmannelle tatuoinnille. Mutta sanoi kun näytin kuvan että: "ei ollenkaan paha" (mikä on hänen mittakaavassa suuri kehu ;D) mutta kyse on kuulema periaatteesta että en voi vain ilmoittaa ottavani tatuointia, ilman minkäänlaista keskustelua hänen kanssaan. Tatuoinnin jonka siis aijon kyllä laittaa jossain vaiheessa. Ehkä piakkoin. Ehkä.

Anonyymi kirjoitti...

Njoo. Mun mies (avoliittoa takana mmm olisko puol vuotta?) on jo pitkään halunnu ottaa tatskan, joka ei mun mielestä käy sille yhtään vaan olis lähinnä naurettava. Ilmaisin mielipiteeni vähän nätimmin kuitenki mutta toin ilmi että en diggaa en (kyseessä siis kuva, jonka kantamiseen mun näkemyksen kuvaan pitäis olla tietynmallinen kroppa, ja ukkokullalla on ihan päinvastanen). Tatskaa ei oo tullut mutta jos aiheesta aletaan puhua ni riita tulee heti :D

Mari kirjoitti...

No mun mielestä aihe on keskusteltava, mutta viimekädessä päätöksen tekee tietysti vartalon omistaja ;D. Ja moon sinkku.

Anonyymi kirjoitti...

Minun mielestä ainut mistä pitäis keskustella on se rahapuoli. Muuten kyllä minun mielestä jokaisen oma asia laittaako tatuointeja. Kiva se ois tieten etukäteen tietää että toinen tatuoinnin ottaa, mutta ihan vain sen takia että yleensä tuommoset asiat kerrotaan. kai. ehkä. vissiinki :D ainaki mie kertosin! :D

kihloissa 4 vuotta

Henni kirjoitti...

No lupaahan ei ainakaan tarvihte kysyä, mutta hyvähän näistä on aina keskustella etukäteen :) ei tuu yllätyksiä.
Pekka lopettaa siellä nyt sen vauhkoamisen asiasta ja tukee vaimoaan päätöksessä :D:D
Naimisissa olen.

Johanna kirjoitti...

Itte aattelin ettei tarvi kuin ilmottaa, että otan tämmösen.
Tosin mun idea olikin sellainen lässynläärakkausjuttu että ei kai siitä oikein suuttuakaan voinut :) Naimisissa ollaan, ja mieskin suunnittelee (lisää) tatuointeja mihin ei paljon oo sanomista.

Pirjo kirjoitti...

Joo, ei lupaa mutta mielipidettä. Se on sitten ihan eri asia, että kuunteleeko sitä toisen (mahdollisesti eriävää) mielipidettä ollenkaan vai ei ;o)

Anonyymi kirjoitti...

Kyllä keskustella aiheesta kannattaa. Tatuoinnin myötä kuitenkin muuttuu se ihminen ulkoisesti, mihin toinen on ulkoisesti rakastunut. "sisäinen kauneus..." blaa blaa.. sanoo rumat ihmiset. Kyllä jokainen haluaa herätä sen kauniin rakkaan vierestä.

Jokaisella on se oma ajatuksensa kauneudesta. Ja se kauneus voi muuttua vähemmän kauniiksi tai jopa rumaksi jo ihan tatuoinnin myötä.

Niin tyhmältä kuin se kuulostaakin, niin kannattaa harkita kahdesti ja keskustella aiheesta kumppanin kanssa. Ettei sillä leimalla sitten pilaa kaikkea. Huonolla tuurilla siitä lähtee kasvamaan sellainen tsunami että pikkuasioistakin tehdään iso asia sen jälkeen. Koska toisen mielipiteellä ei ole enää mitään merkitystä.

Terv.
tuore miespuolinen blogin lukija, joka sai itse huomenlahjaksi kyynerpäästä olkapäänkautta selkärankaan asti ulottuvan tatuoinnin ;)

Viagem kirjoitti...

Voihan nahkiainen :D Repeilin ihan huolella näille sun teksteille, joten pakkohan se on jäädä jatkossakin seuraamaan!

Ja itse kysymykseen, eipä sitä lupaa tarvitse, mutta onhan mielipide kiva kysästä :)

Anonyymi kirjoitti...

Sinkku olen, ja meikästä lupaa ei tarvi kysyä mutta toki asiasta voi keskustella jos kumppani on ottamassa jotain jäätävän rumaa tribaalia keskelle otsaa tjsp. joka voi vaikuttaa siihen, että kehtaako kyseisen ihmisen kanssa enää julkisella paikalla liikkua :D

Tai jos tatska on maksamassa satoja euroja ja rahatilanne ei ole paras mahdollinen niin silloin voi vähän miettiä, että riittäiskö pienempi tatska vai jaksaisko toinen ootella parempia aikoja.

Ouss kirjoitti...

"
Jokaisella on se oma ajatuksensa kauneudesta. Ja se kauneus voi muuttua vähemmän kauniiksi tai jopa rumaksi jo ihan tatuoinnin myötä. "

Voitteko kuvitella kuinka mielissään tuo rutjake nyt on. Prkl. Varmaan opettelee tuon lauseen nyt ulukoa! :D Ostan rätkän ja sillä selevä! Mutta niin. Kyseessä ei ole mikään järjetön dikin kuva tissiin. :) Eikä mikään isokaan.

Anonyymi kirjoitti...

Lupia en kysele, asioista voidaan keskustella ettei ihan yllätyksenä tuu. Minun ukko ei tatuoinneista niin välitä, sillä ei oo yhtään. Itellä sen sijaan jo on kaks joista kummastaki on tienny etukäteen.

"Jokaisella on se oma ajatuksensa kauneudesta. Ja se kauneus voi muuttua vähemmän kauniiksi tai jopa rumaksi jo ihan tatuoinnin myötä. " <-- totta varmaan tuokin mutta ku omaki perse on levinny tässä vuosien varrella kolokytäkiloa niin ei varmaan pari tatuointia enää tunnu missään :D Eikä oo mielessäkään käyny että nyt se ukko lähtee litoo ku on vähä ulkomuoto muuttunu.

Niin ja yhessä on tallattu kuutisen vuotta ja naimisissa siitä pari.

Äyriäinen kirjoitti...

Täytyy vielä täältäkin heittää lusikka soppaan, sillä aihe on minulle ja kihlatulleni ajankohtainen. Mielestäni tatuoinnista täytyy ainakin keskustella kumppanin kanssa, vaikkei lupaa alkaisikaan kyselemään. Tatuointi kun ei ole kuin uusi kampaus, jonka voi muuttaa hetkessä, vaan pysyvä kuva iholla. Toki senkin voi tarvittaessa poistaa, mutta toimenpide ei ole kuitenkaan aivan yksinkertainen.

Me olemme ratkaisseet asian siten, että minä olen suunnitellut miehen molemmat tatuoinnit -hänen ohjeistamanaan tietysti. Minähän se joudun miestä ja hänen kroppaansa loppuiän katselemaan, enkä suostuisi kyllä mitään tribaalin hirvitystä hänen ihollaan sietämään. Kolmas täppi on jo suunnitteilla, ja molemmat ovat pysyneet tyytyväisinä.

Anonyymi kirjoitti...

Mitä omaa rakasta tunnen niin ei tykkäisi ainakaan hyvää jos menisin ominpäin tatuoimaan mitään itseeni. Tai yleensäkään ominpäin tatuointiliikkeeseen. Ei kyllä muutenkaan pidä tatuoinneista, eikä siis haluaisi, että yleensäkään ottaisin, vaikka asiasta tietäisi!